Tämä on ehkä ensimmäinen talvi vuosiin, kun osaan oikeasti nauttia lumen tulosta. Ja tiedättekö mistä se johtuu? Siitä, että tämä on ensimmäinen talvi vuosiin, kun minun ei tarvitse kaivaa autoa aamuisin lumen ja jään alta, eikä tarvitse jännittää millainen keli teillä on ja että pääsenkö ehjänä perille. Luotan bussikuskeihin sen verran, että toivon pääseväni yhtenä kappaleena haluamiini paikkoihin.

Vaikka minulla on ollut auto lähes aina käytössäni siitä asti kun sain kortin 18-vuotiaana, ja olen ollut sitä mieltä, että autollisen elämä on helpompaa monesti, niin silti useimmiten nykyään tuntuu, että tein aivan oikean ratkaisun kun viime kevättalvella päätin luopua autosta jo ihan rahanmenollisistakin syistä. Tuntuu, että elämästä tulikin astetta onnellisempaa ja sellainen ylenpalttinen kiire katosi johonkin. Kun oli auto, sitä tuli helposti ajettua ihan lyhyetkin matkat autolla, ja joskus töistä tullessa jopa kaupassa käynnin takia pysähtyminen kesken matkan tuntui ärsyttävältä.

Kun alkoi kulkemaan bussilla ja kävellen, niin yhtäkkiä on aikaa katsella ihmisiä ja jäädä vaikka kesken matkan haahuilemaan kameran kanssa jonnekin tien poskeen. Sitä paitsi minä pidän siitä aamun hetkestä, kun saan istua töihin mennessä sen puolisen tuntia rauhassa omien ajatusten kanssa, mp3-soittimen soidessa mukavia kappaleita korviini. Eikä tarvitse kiroilla kanssa-autoilijoitaan, kun kukaan muu ei osaa ajaa paitsi minä!

Talvista tiistaita vaan kaikille!