Katsoin eilen illalla televisiosta elokuvan Lupaus. Elokuvassa oli hetkittäin sellaisia piinaavatunnelmaisia kohtia, joissa tiesi, että kohta tapahtuu jotain ikävää. Ja taisin siinä tirautella parit itkutkin elokuvan aikana. Joitain elokuvia ei vain pitäisi ihmispolon joutua katsomaan yksin. Joku mukavan lämmin turvasyli (= mies) olisi ollut kyllä ihan tarpeellinen.

Muutama yö sitten näin unta, jossa minulla oli ihan pieni vauva. Näen aina silloin tällöin unia, joissa olen joko vahvasti raskaana tai sitten minulla on jo pieni lapsi. Tuollaisten unien jälkeen poden ehkä pientä vauvakuumetta aina hetken aikaa ja mietin millaista se olisi, jos olisi oma lapsi. Vaikka muutoin en ole ihan varma haluanko ihan oikeasti omaa lasta, vaikka lapsista kovasti pidänkin. En vain ole koskaan tuntenut sellaista vahvaa tunnetta, että haluan. Mutta mistä sitä tietää, jos osuisi tielle joskus se iso rakkaus ja sopiva mies, jos se tahtokin sitten löytyisi samalla. Vaikka toisaalta alan olemaan kyllä kohta jo aika vanhakin niihin puuhiin.. että pitäisi varmaan aika äkkiä se isä tonkia esiin jostain!

Kaikenlaiset itsenäisyyspäivät keskellä viikkoa ovat sotkeneet ajantajuni ihan totaalisesti, mutta tänään on kai sitten oikeasti se sunnuntai, jota elin jo eilenkin mielestäni. Tänään pitää ihan vähän vielä opiskella ruotsin sanoja ainakin, ensi viikolla on sitten viimeinen kouluviikko ja loppuhommelit, joissa pitäisi yrittää pärjätä läpimenon arvoisesti. Jännittää vähän.

Mutta kaikesta huolimatta olen..