Tiinalta tällaisen muistomeemin lainasin.

Säännöt:

- Tässä on lueteltu 15 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.

- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.

- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.

- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.

 

1. kampa

- Tämä muisto on väkisinkin sama kuin siskolla. Isän kampa, joka oli aina isällä taskussa mukana. Sellainen metallinen, jossa oli toisessa päässä pullonavaaja. Oli myös muovikampa jonka isä oli saanut parturista ja jossa oli kyseisen parturi-kampaamon nimi.

Omaan pehkooni on ihan turha käyttää kampaa varsinaisesssa selvitystyössä, kampauksen laiton apuna kylläkin.

 

2. lintu

- Koska asuimme lähellä järveä, kun olin lapsi, niin kesäisin lokkien huuto oli joskus jopa tauotonta. Se on sellainen mukava kesä-ääni nykyään, vaikka silloin saatoin sitä joskus vähän vihatakin. Täällä laitakaupungilla ei juuri kuule eikä näe lokkeja, jonka vuoksi ärsytys on kadonnut ja nostalgia tullut tilalle, kun sattuu kuulemaan kirkuvat lokit kesäillassa.

 

3. meri

- Minulla ei oikeastaan ole mereen liittyviä muistoja. En ole ikinä ollut liiemmin tekemisissä meren kanssa, enkä uinut meressä ikinä. Muutaman kerran olen matkustanut laivalla meren yli ruotsiin ja tullut yhtä kertaa lukuunottamatta merisairaaksi. Mutta luulen, että pitäisin silti merestä, jos saisin katsella sitä kiinteä maa jalkojeni alla vaikkapa joltain rantakalliolta kauniina kesäpäivänä.

 

4. kitara

- Mummolassa oli kitara kun olin lapsi. Se oli enoni kitara. Eno osasi jopa soittaa sitä. Kyllä minäkin sitä rämpyttelin, mutta en oikeasti osannut soittaa, en osaa vieläkään. En ole koskaan kokenut minkäänlaista kiinnostusta kitaransoittoa kohtaan. Mummolassa oli myös sähköurut, tykkäsin niistä paljon paljon enemmän kuin kitarasta.

 

5. kello

- Opin lukemaan kelloa jo ennen kuin menin kouluun. Minua turhautti, kun ekalla luokalla piti opetella pareittan leikkikellon kanssa kellonaikoja, kun minä osasin jo ja parini taas ei tajunnut ja katsoi väärästä viisarista tunnit. Jossain vaiheessa lapsena sain vaaleanpunaisen muovirannekkeisen digitaalikellon, se se oli hieno!

Kun olin lapsi asuimme niin lähellä erästä kirkkoa, että kuulimme usein kirkonkellot kun niitä soitettiin. Niiden ääni teki minut aina vähän surulliseksi.

 

6. oksentaminen

- Oksennustaudit olivat kyllä pahinta mitä maa päällään kantaa. Muistan, että useamman kerran olimme siskon kanssa oksennustaudissa aina kun oli joku hiihto- tai joululoma. Meillä oli kerrossänky ja minä nukuin yläpedissä, kun olin oksennustaudissa, niin sänkyni jouduttiin siirtämään alas, ihan kaikenvaralta, etten oksenna siskon niskaan. Onneksi nykyään ei enää tule sellaisia oksennustauteja kuin lapsena.

 

7. mummo

- Toisen mummon luona vietimme lapsena oikeastaan kaikki lomat ja paljon viikonloppujakin. Mummo asui maalla ja siellä sai viilettää melko vapaana kaiket päivät pihalla. Lapsuuteni parhaat muistot liittyvät mummolaan, se oli onnellinen paikka kaupunkilaislapselle. Toinen mummo asui kerrostalossa vaarin kanssa ja siellä kävimme harvemmin kylässä. Muistan että leikimme siellä aina tyhjillä viili- ja jugurttipurkeilla, joita mummo säilytti muovikassissa komerossa meitä varten. Muistan myös mummon keittiöstä pienen matalan jakkaran, jolla tykkäsin istua. Mummon ja vaarin pihassa oli sellainen mummokeinu, jossa on penkit vastatusten. Aina kun olimme lähdössä pois kylästä, niin minä ja siskoni halusimme mennä edeltä pihalle, että ehdimme vähän aikaa keinua keinussa. Keinu oli pensaan vieressä ja hyttyset kävivät kimppuumme aina.

 

8. kirja

- Ensimmäinen kirja jonka osasin itse lukea oli Bambi eksyksissä, sellainen ohut lasten kirjakerhosta tullut kirja, jossa oli enemmän kuvia kuin tekstiä. Vaadin äitiä niin usein lukemaan sitä minulle, että opin ulkoa mitä missäkin lukee. En muista koska tarkalleen opin oikeasti lukemaan, mutta osasin lukea jo kun menin kouluun ja olen siitä asti lukenut aina kirjoja, valtavat määrät kirjoja. Minulla on aina joku kirja luvun alla, luen yleensä aina yhden kirjan loppuun ennen kuin aloitan uuden, joten yöpöydälleni ei keräänny valtavaa keskeneräisten kirjojen pinoa.

Muistan kun Tampereen kirjasto oli vielä vanhassa kirjastotalossa ja kävimme aina äidin kanssa siellä. Siellä tuoksui kirjoille. Nykyisessä kirjastossa ei tuoksu sellaiselle.

 

9. pipo

- Lapsena pidin pipoa, teininä en, koska siihen aikaan se oli olevinaan jotenkin noloa. Onneksi pipot ovat nykyään muotia, niin nuoriso ei palelluta päitään.

Joskus minulla oli sellainen karvalakkipipo, jossa oli korvaläpät ja joka solmittiin leuan alta. Minulla oli lapsena usein korvatulehduksia ja kerran se oli päässyt niin pahaksi, että minulta piti puhkaista molemmat korvat. Sen lääkärireissun jälkeen karvalakkipiponi toiseen korvaläppään oli valunut hitusen verta korvastani.

 

10. matematiikka

- Matematiikka on minulle välttämätön paha. En ole kovin matemaattisesti lahjakas, mutta pärjäsin kyllä peruskoulun matematiikassa ihan keskitasoisesti ja ammattikoulussa peräti hyvin, mutta joudun näkemään vaivaa sen eteen että tajuan.

 

11. metsä

- Metsät ovat aina vähän pelottaneet minua. Mummolan lähellä oli iso metsä ja vuori, jossa me lapset emme ikinä käyneet. Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja olen ollut kovasti taipuvainen lapsena uskomaan kaikenlaisiin menninkäisiin ja keijukaisiin, jotka elelevät metsässä.

Kerran siskon ja serkun kanssa päätimme tehdä eväs- ja hiihtoretken tuohon mummolan läheiseen metsään, emme ehtineet kovin pitkälle metsään, kun ketään ei enää yhtäkkiä yhtään huvittanutkaan ja käännyimme takaisin ja söimme eväät jossain keskellä avaraa peltoa.

 

12. ukkonen

- En muista, että olisin pelännyt ukkosta ikinä kauheasti. Äiti pelkäsi ukkosta ja hermostui kun katselimme serkun kanssa mummolan ikkunasta koska välähtää ja sitten piti ehtiä juosta johonkin tiettyyn paikkaa ennen kuin tulee jyrähdys. Äiti sanoi, että ukkosella ei saa juosta, en oikein ymmärtänyt että miksi ei. Nyt luulen ymmärtäväni, että siksi vain kun äitin hermoja kiristeli jo muutenkin.

 

13. hiukset

- Minulla oli pitkät hiukset lapsena. Äiti aina harjasi ne aamulla ja laittoi letille tai saparoille kun olin ekalla luokalla. Vihasin saunassa hiusten pesua, kun piti vadissa pää kenollaan uittaa hiuksia, kun ei ollut suihkua. Yläasteella leikkautin hiukset lyhyemmiksi ja otin permanentin, se oli kamala pehko, koska minulla on tosi paljon tukkaa ja permanentti oli vielä tosi vahva. Se oli melkein kuin joku afrosäkkärä jota yritin epätoivoisesti kiskoa kuriin ponnariksi, kun en oikein muutakaan osannut.

 

14. sisko/veli (valitse toinen)

- Sisko on käytännössä ollut olemassa aina, koska olin niin pieni etten muista mitään ajasta ennen siskoa. Olin vajaa kolme vuotias kun sisko syntyi. Ensimmäinen muistoni siskosta on se, kun isän kanssa sairaalassa katsomme lasin takana olevia vauvoja ja isä näyttää minulle kuka niistä on meidän. En tajunnut kuinka isä saattoi tietää sen, kun kaikki näyttivät ihan samalta.

Sisko oli lapsena kauhea valehtelemaan ja huiputtamaan minua. Syötti ihan pokerinaamalle minulle kaikenlaisia tarinoita ja minä onneton uskoin.

 

15. ikkuna

- Tämäkin muisto liittyy mummolaan. Mummolassa otettiin aina kesäisin sisemmät ikkunaruudut kokonaan pois joistain ikkunoista, jotta ulommat ikkunat saatiin sitten auki. Mummolassa oli myös erillinen saunarakennus, jonka pukuhuoneen ikkunasta me lapset leikittiin joskus kioskia. Keräsimme pukuhuoneen penkille kaikenlaisia kasveja ja kiviä ja sitten joku teimme ikkunasta ostoksia. Aikuiset eivät tykänneet kun olimme sotkeneet pukuhuoneen kaikenmaailman heinänpätkillä.

 

16. koira (olen niin laiska etten jaksa keksiä omaa uutta sanaa, vaan käytän samaa kuin Tiina, se oli niin hyvä sana)

- En ole koiraihminen ollenkaan. En pidä koirista. Pelkään vieraita koiria. Ainoa koira jota olen täysin ehdottomasti rakastanut, oli mummolan koira joka oli olemassa jo ennen minua. Mummolan myöhempi koira pelotti minua pentuna, mutta totuttuani ja tutustuttuani siihen pidin kyllä siitäkin. Yhden serkkuni kotona on aina ollut koiria. Kun olin ihan pieni heillä oli koira nimeltä Bella. Pienet aivoni eivät kyenneet tekemään mitään eroa sanojen Bella ja hella välillä, joten jostain syystä kuvittelin usein että koira oli nimetty hellan mukaan. Siitä koirasta minulla ei ole mitään negatiivisia muistoja. Kaikkia loppuja serkkuni kotona olleita koiria olenkin sitten enemmän tai vähemmän aina karttanut. Ne olivat vielä isoja koiria. En pitänyt siitä, että heidän kotonaan haisi aina koiralle. En pitänyt siitä, että koirat tulivat aina tuuppimaan kuonollaan, että pitäisi rapsuttaa. Inhosin sitä kun kädet jäivät haisemaan koiralle sen jälkeen.

Nykyään saatan pitää koirista tapauskohtaisesti, jos satun tutustumaan mukavaan koiraan, mutta en usko että suostuisin ottamaan ikinä itselleni koiraa.

En haasta ketään, mutta jos jatkat tätä, niin huikkaapa kommenttilaatikossa, niin tulen katsomaan!