Viime yönä heräsin ihan keskellä yötä, eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä siitä mikä vuorokauden aika oli, oliko yö vai olinko juuri herännyt päikkäreiltä sen verran myöhään, että ilta olisi ehtinyt jo pimentyä. Hetken aikaa olin ihan pyörryksissä, varmana siitä että torkut olivat venähtäneet ylipitkiksi. Sitten aloin miettimään, että onkohan minulla päälläni yövaatteet vai jotain muuta, ja pienellä tunnustelulla sain selvitettyä olevani pyjamassa. Vasta sitten jaksoin kurottaa kättäni yöpöydällä olevaa kännykkää kohti, jotta sain selville mitä kello oli. Kolme yöllä. Sitten jo muistinkin, että yöunillahan tässä ollaan.

Sen jälkeen nukahdinkin ilmeisesti saman tien uudelleen, koska sitten näin todella ahdistavia kouluun liittyviä unia, joista herätyskello onneksi kiskoi minut väkisin pois aamulla.



Ja äh! Juuri tätä kirjoittaessani sain tekstiviestin. Exäni, joka nykyään noin kerran kuussa yrittää kysellä kuulumisiani ja jolle järjestelmällisesti olen ollut vastaamatta jo ties vaikka kuinka kauan, laittoi taas viestiä. Kuinka vähä-älyinen täytyy ihmisen olla, jos ei vähemmästäkin jo tajua, että minua ei enää kiinnosta pitää yhteyttä?