Ex-mieheni yritti ottaa eilen yhteyttä. En vastannut. Enkä oikeastaan edes tajua, miksi hän edes yritti.

Erostamme on nyt jo yli 2,5 vuotta. Erosimme, koska mies kieroili, valehteli ja petti selkäni takana. Minä laitoin poikki, mies ei olisi halunnut luopua minusta, mutta ei siitä toisestakaan naisesta! Jostain käsittämättömästä syystä halusin kuitenkin erota sovussa ja että pysyisimme ystävinä. Eihän siitä mitään tullut. Mies kuvitteli, että eromme jälkeenkin hän voisi edelleen noin vain kylään tullessaan vaatia halauksia ja yrittää muutenkin vongata. Kaikenlisäksi ystävyys toimi täysin miehen ehdoilla, salaa siltä toiselta naiselta, ja hän vastasi puhelimeenkin vain silloin kuin halusi, mutta kiukutteli minulle jos itse en joskus vastannut. Pisteenä i:n päälle, kun vuosi sitten kesällä hengailin jonkin aikaan erään uuden tapaamani miehen kanssa, niin exäni päätti haukkua minut ällöttäväksi huoraksi.

En oikein kyllä näin jälkeenpäin tajua miksi halusin aluksi niin epätoivoisesti säilyttää välimme ystävällisinä, ja jossain vaiheessa lakkasinkin ottamasta itse yhteyttä ja loppujen lopuksi ilmoitin, etten halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Kunnes viime kevättalvella otin taas yhteyttä hiukan olosuhteiden pakosta, koska olisin tarvinut apua eräässä asiassa, jonka tiesin hänen osaavan hoitaa. Ja lupasihan mies. Ja lupasi ja lupasi ja lupasi. Kunnes kuukauden asian hoitumista odoteltuani ilmoitin, että ei tarvitse auttaa, ja että voi olla huoletta, en pyydä enää ikinä apua. Sen koommin emme ole olleet missään yhteydessä.

Kunnes eilen mies lähestyi minua tekstiviestikysymyksellä, että olenko vielä vihainen. Yli puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. En vastannut. Enkä vastaa. En ole enää vihainen, olen vain kyllästynyt. Elämäni on niin paljon parempaa ilman tuollaista miehenkuvatusta.