Minä en tehnyt eilen yhtään mitään. Vaikka niin kovasti perjantaina vielä uhosin lähteväni ehkä jopa baariin tai vetäväni edes kotikoomat, niin mitä teinkään eilen. En mitään. Aamulla nukuin pitkään ja heti herätessäni tiesin, että tämä olisi niitä päiviä jolloin ei vain jaksa tehdä mitään. Istuin siis koko päivän koneella tai television ääressä, söin sipsejä ja join limsaa. Ja otin pienet päivätorkutkin. Ja luin peiton alla lämpimässä.
Jos olisi sellainen ihme käynyt, että joku olisi soittanut ja pyytänyt minua lähtemään jonnekin, olisin melko varmasti kieltäytynyt. Onneksi kukaan ei soittanut. Joskus sitä vain pitää saada hillua koko päivän kotona pyjamassa tai muissa lötkövaatteissa, ilman ajatustakaan mistään hyödyllisestä tai tärkeästä. Ja minulla oli ihan mukavaa.
*****
Tämä blogistania on siitä hieno paikka, että täällä tutustuu moniin uusiin ihmisiin ja heihin kiintyy, vaikkei koskaan kohtaisikaan silmätysten. Sitten kun näillä ihmisillä, joista välittää kuin oikean elämän ystävistäänkin, on surua ja kurjuutta, niin minä ainakin ihan oikeasti tunnen täällä myötätuntoa ja surua heidän puolestaan. En ehkä aina oikein tiedä kuinka lohduttaisin, niin olen mieluummin hiljaa. Toivon, että vaikka en ole äänessä aina kaikkien kommenttilaatikoissa, niin tiedätte, että olette kuitenkin tärkeitä ja ajatuksissa.
Tälläkin hetkellä on useampikin blogituttava, jolta toivoisin voivani ottaa pahan olon pois. Oikeassa elämässä olisi niin paljon helpompi lohduttaa, kun voisi vain mennä ja ottaa kädestä kiinni tai halata, ei välttämättä tarvisi löytää niitä oikeita sanoja.
Tämä kappale on teille kaikille:
Tälläkin hetkellä on useampikin blogituttava, jolta toivoisin voivani ottaa pahan olon pois. Oikeassa elämässä olisi niin paljon helpompi lohduttaa, kun voisi vain mennä ja ottaa kädestä kiinni tai halata, ei välttämättä tarvisi löytää niitä oikeita sanoja.
Tämä kappale on teille kaikille:
