Syksyä se nyt yrittää pukata ihan väkisin. Niin kylmä tuulikin tänään ja vettäkin roiskii. Eilen aamulla ulkona haisikin jo ihan syksyltä. Alistuin siis kohtaloon ja kävin ostamassa tänään itselleni uuden mukavan syystakin, ettei tarvi raukan palella.  Tai oikeasti se takki oli kyllä ihan sellainen heräteostos, joka piti ottaa kun vastaan tuli. Ettette nyt luule, että vaateostoksilla käyminen olisi oikeasti noin helppoa, että päätin mennä ostamaan takin ja ostin. Kyllä ne parhaat löytyy aina vahingossa.

Kotimatkalla bussissa kuuntelin kun joku hiukan laitapuolenkulkijan (suomeksi juoppo) oloinen mies uhosi puhelimeensa jollekin, että tuo ne kaverit sinne kämpille, niin minä tapan ne molemmat sitten. Että jos nyt tänään tapahtuu kauheita murhia, niin minullapa on silminnäkijähavainto mahdollisesta epäillystä!

Sen lisäksi todistin sellaistakin ihmettä, että kaupungin bussin kyydistä keskioven kautta poistuva henkilö huikkasi kuskille kiitoksen. Voitteko kuvitella! Minulle ei ole ikinä edes tullut mieleenkään, että kuskia pitäisi kiittää siitä ilosta, että saan jäädä kyydistä pois. Tai että hän vaivautuu avaamaan ovet minulle. Onhan se tietysti kohteliasta, mutta taisi olla eka kerta kun itse näin moista tapahtuvan.

Tänään on laiskotuspäivä. Taidan keskittyä lähinnä odottamaan Big brotherin alkua. Ja ehkä hiukan lueskelemaan. Ystäväkirjaan tulleet kirjavinkit laitetaan muuten kaikki korvan taakse, paitsi Lumin ehdottaman Scar Tissuen olen jo lukenut. Samoin Mymskän ehdottaman Supernaiivin. Sitä voin myös suositella kaikille muillekin. Melkein teki mieli kirjan luettuaan käydä ostamassa hakka ja hakata hiukan.