Kotona taas. Juhannus meni oikein mukavasti. Parasta on se kun saa muutaman päivän ajan vain olla, kun ei oikeasti tarvitse tehdä mitään mitä ei halua. Kun saa vaikka maata laiturilla auringossa silmät kiinni ja kuunnella sirinöitä, surinoita ja lintujen sirkutuksia. Paitsi kiusanhenki-paarmat, ne voisi kieltää lailla. Mutta onneksi niitäkään ei nyt ollut liiaksi asti, enkä tällä kertaa saanut puremiakaan.
Mutta jotta ei liian täydelliseltä kuulostaisi koko juhannus, niin jotain pahaakin. Tai oikeastaan melkein lähinnä huvittava tapahtuma. Autostani, joka on jo pari kuukautta seisonut käyttämättömänä, oli varastettu juhannuksen aikana rekisterikilvet! Ei mitään muuta, ei edes yritetty mennä sisälle autoon tai hajoitettu mitään.
Kangasalan poliisi oli jättänyt jo päivällä yhteydenottopyynnön vastaajaani, veikkaisin että kilvet löytyvät sieltä. Täytyy soitella huomenissa takaisin päin. Vähän kyllä kävi naurattamaan siinä vaiheessa, kun näin kilvettömän autoni kotiin palatessani, koska olin ehtinyt jo ajatella vaikka mitä pahuuksia kuultuani sen viestin.
Nyt koitan saada itseni tajuamaan, että huomenna ei tarvitse mennä töihin. Olen käynyt jotenkin ylikierroksilla kotiin paluun jälkeen, kun tuntuu että pitäisi tehdä heti kaikkea hyödyllistä. Pitäisikö laittaa ympäri asuntoa lappuja muistuttamaan, että nyt on loma, rentoudu hyvä ihminen!
Ehkäpä.
